Kanaklubi Lontoon Cityssä

Siinä se. Kaunista. Olutta, klubileipää ja ranskiksia.

Sinänsä hassua, että paikan leipä oli erikseen nimetty "Chicken club sandwich". Kana kuitenkin kuuluu tähän leipään. Ehkä sillä on haluttu erottautua muista vaalean lihan mahdollksuuksista kuten kalkkunasta. Kana on kuitenkin se alkuperäinen.

Tämä leipä nautittiin Lontoossa. Tarkemmin sanottuna Lontoon Cityssä. En muuten ennen tätä matkaa tiennyt, että Cityllä on itsehallinto, joka päättää mm. taloudellisista asioista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Iso-Britannian parlamentti ei voi päättää Lontoon pörssin asioista. Cityssä on asukkaita 7000. Isolla joukolla siis päättävät.

Päädyin kokouslounaalle The Cheshire Cheese pubiin. Lähinnä siksi, että se oli lähimpänä hotellia, jossa kokous pidettiin. Paikkahan oli varsin mainio, vanhaan malliin nykyaikaisella otteella tehty. Siellä olisi voinut viihtyä pidempääkin.

Näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu sekä erikoiselta, että tavallaan hienoltakin, kun pubiin astuu lounasaikaan ja näkee sen täynnä pukumiehiä tuoppi kädessä. On se vaan kulttuuri eri.

Ruokajuomaksi valikoitui vanha tuttu: Brewdog Punk IPA. Sentään brittiläinen panimo. Ja hyvä olutta, vaikka ei ehkä perinteiseen brittiläiseen malliin sovikaan. Toisaalta, onko sen niin väliksikään, kun olut on hyvää.

Mutta hedelmäinen ja happamuudeltan kevyt olut sopii erinomaisesti tämän tyyppisen ruuan kyytipojaksi. Sopii se erinomaisesti juotavaksi ilmankin.

Ympäristö oli siis kohdillaan. Juomakin oli kohdillaan. Seurassakaan ei ollut valittamista. Mutta itse tuote oli korkeintaan keskinkertainen.

Ranskalaiset olivat rakentaaltan hyviä, mutta suolattomia. Se vika on toki helposti korjattu. Itse leipä oli kovin höttöinen ja vähän mauton. Sitäkin pystyi kastikkeella korjaamaan, mutta kuitenkin.

Pinta ei ollut kovin rapea ja leivän syömisessä oli pakko käyttää aterimia, ei pysynyt kasassa muuten. Kana oli kuitenkin mehukasta. Pekoni oli erinomaisesti paistettu.

Hyvä avaus tälle blogille, mutta kokemus sanoo etten vielä ole perillä.

Oman lisämakunsa pubivierailuu toi kokematon tarjoilija. Poikaparka oli kertomansa mukaan toistapäivää töissä ja mitä ilmeisemmin ei ollut saanut tehtäväänsä minkäänlaista perehdytystä. Hän ei mm. tunnistanut mitä olivat annokset, joita hän pöytään kantoi. Onneksi minä kuitenkin leipäni tunnistin.